Vuosi valmentautumista -> niin valmis lähtöön

Moikka! Muutaman päivän sai nauttia ihanista kesäkeleistä!<3 mutta nyt tämä Suomen kesä tuli taas takaisin sateineen... Jospa niitä hyviä ilmoja ehtisi vielä tämän kesäloman aikana tulla! Kesälomailu jatkuu tosiaan mulla vähän pitemmälle kuin muilla, koska se on nyt varmaa että lähtö lykkääntyy ainakin 23.8 asti... :( Nyt kaikki toivokaa että mulle löytyis perhe nopeasti, että pääsisin tuolloin 23pvä lähtemään eikä lähtö siirtyis vielä kauemmas tulevaisuuteen!

Ajattelin kirjottaa nyt vähä valmentautumisesta vaihtovuotta varten (henkisestä valmistautumisesta, että lähen oikeesti jonnekki kauas ja yksin!). En vieläkään oo oikeestaan täysin tajunnut että oon lähössä. Sen tajuaa varmaan kokonaan vasta sitte kun on siellä:D Asioden hyväksyminen alkoi jo oikeastaan silloin kun sain ajatuksen vaihtoon lähtemisestä, mutta kunnolla vuosi sitten, kun aloitin hakemisen. Esimerkiksi sen, että pääsen ylioppilaaksi vuoden myöhemmin kuin luokkakaverit (sitte oon jo melkein 20v :o) ja sen, että tilanteet ja ihmiset on muuttuneet takaisin tullessani.
Koko ajan kun lappuja on täytellyt, käynyt tuberkuloositesteissä, järjestänyt täällä Suomen päässä asioita lähtöä varten, yms. lähtö on tullut todellisemmaksi askel askeleelta. Meidän koulun ihanilta viime vuoden vaihtareilta Annalta ja Celesteltä sekä toissavuoden vaihtari Camilta oon oppinut paljon elämästä vaihtarina itselle vieraassa maassa. Kiitos rakkaat tytöt, teitä on jo ikävä! <3 Oon alkanut pikkuhiljaa ymmärtään, että jotku meille tosi arkisetkin asiat, kuten kinkkujuustovoileipä aamupalaksi kuuluu suomalaisuuteen:)

Annan, Emman ja Celeste kans avantouimassa, oli kivaa!

Keväällä sain suomenkieleisen valmennusvihkosen, missä kerrottiin sopeutumisesta, kulttuurishokista ja kaikesta mahdollisesta. Tuohon shokkiin lyhyt selvennys linkistä:
wikipedia; kulttuurishokki
Huhtikuussa oli meille tuleville vaihto-oppilaille ja meidän vanhemmille parin tunnin mittainen info/orientaatio Oulussa, missä kerrottiin kaikkea AFS:n säännöistä kulttuurishokkiin ja entisten vaihto-oppilaiden omakohtaisiin tarinoihin. Omakohtaiset tarinat toimii aina ja ainaki äiti sai paljon kaivattua informaatiota sieltä!
Toukokuussa meillä Oulun alueelta USA:an lähtijöillä oli yhen yön yli kestävä lähtöorientaatio. Se oli samalla Suomessa Oulun alueella jo vuoden viettäneiden vahtareiden kotiinpaluuorientaatio. Oli tosi mahtavaa nähdä muitaki samassa tilanteessa olevia ja me neljä USA:an lähtijää oltiin "oppitunneilla" oma porukka ja yks meidän vetäjistä oli ollut itsekkin jenkeissä vaihdossa niin voitiin kysellä kaikkea mahdollista! Celeste oli kans tuolla samalla leirillä niin oli kiva mennä sinne yhdessä ja tuntea joku jo etukäteen. :)

Leirinuotiolla yön pimeinä tunteina<3

Oon onnellisessa asemassa, kun samasta kaupungista on lähdössä kaks muutakin vaihto-oppilaaksi USA:an. Ollaan voitu fiilistellä ja hermoilla yhdessä. Kiitos Julia (blogi: in the U.S.A ) ja etenkin Joona, jonka kans ollaan oltu enemmän yhteyksissä! Vaihtoon lähteminen yleensäkin kiinnostaa ihmisiä, joten oon saanu puhua siitä oikeen urakalla! Oisin jo ihan valmis lähtöön, tämän valmiimmaksi en varmaan enää tuu. Vaikka mulla ois vielä pari kappaletta englanninkielisiä about 50-sivuisia tiedostoja maakohtaista tietoa odottamassa luppoaikaa, jos sellaista joskus tulee!

Viisumi USA:han!

Hellou! Mahtava reissu takana ja täällä kotonakin oon ehtinyt olla jo melkein viikon. Nyt alkaa kiireet helpottaan niin pääsen kirjottelemaan tännekin!:D

Perjantaina tuli viisumi postissa, nyt on mulla luvat matkustaa USA:han ja opiskella siellä! Viime tiistaina ku olin vielä Helsingissä mulla oli aika USA:n konsulaattiin. Sinne annettiin tietty aika ja ei riittäny että on suunnilleen siihen aikaan paikalla, vaan piti olla just! Oikea konsulaattirakennus oli remontissa niin haastattelut oli väliaikasissa tiloissa.
Konsulaattiin vievän rapun ulko-oven vieressä oli summeri, jota piti soittaa sitte ku aikaan oli vajaat 10min. Mun kans yhtä aikaa odottamassa oli muitakin ja jotku niistä soitti summeria turhan aikasin niin niitä käskettiin odottamaan viisi minuuttia ja soittamaan sitte uudestaan. Siellä kadulla me sitte ooteltiin ja yks kerralla meiät päästettiin sisään ja hissillä viidenteen kerrokseen......odottaan taas seuraavan oven taakse!
Siitä seuraavasta ovesta (joka oli muuten sellanen holvi/panssariovi! :o) sisään haki virkapukuinen mies yksitellen ja edessä oli lentokentiltä tuttu turvatarkastus. Laukku, kännykkä ja muut tavarat jäi säilöön ja mukaan lähti vaan konsulaattissa tarvittavat laput (niitä olikin taas monta...).
Mut ohjattiin odotustilaan ja taas parin minuutin välein porukkaa päästettiin lisää sisään, että loppujen lopuksi oltiin taas kaikki siellä kadulla yhtä aikaa jonottaneet yhtä aikaa sisällä odottelemassa :D Kolmesti kutsuttiin nimeltä aina eri ihmisen luo, yhelle piti antaa kaikki laput, toinen otti sormenjäljet kaikista kymmenestä sormesta ja kolmas kysy pari kysymystä. Sitten viisumi tuli parin päivän kuluessa:)

Etukäteen mua jännitti tosi paljo tuo käynti, mutta ei se sitte ollukkaan niin paha ku luulin! Ja onneksi viisumimaksut kuulu ohjelmahintaan niin mulle ei tullu mitään lisäkustannuksia.
Ennen konsulaattiin menemistä piti täyttää netissä viisumianomus. Se oli yllättävän kova homma täyttää ja siinä menikin melkein kolme tuntia, aatelkaa! Onneksi sain AFS:ltä monisivuset viisumianomuksen täyttöohjeet, missä oli selvennyksiä joihinki kohtiin ja ohjeita mitä piti kirjottaa mihinki. Sellasessa "backgrounds and security" osiossa oli monta sivua kysymyksiä tyyliä: "Oletko ollut mukana kansanmurhassa?", "Oletko osallistunut terroristiseen toimintaan?", "Oletko tehnyt kenellekkään laittomasti aborttia?" XD

Viisumia varten piti ottaa uudet värilliset passikuvatki!

Sitte loppuun vielä ikäviä uutisia.... Tällä hetkellä mulle ei oo vielä löytyny perhettä, luultavasti siksi ku oon allerginen kissalle ja koiralle. Mulle sanottiin, että allergiaoppilaille on aina vaikia löytää perhettä jenkeistä, ku siellä melkeen kaikilla on joku kotieläin. Melko varmasti lähtö tulee lykkääntyyn ja seuraava mahdollinen lähtöpäivä on 23.8. Toivottavasti nyt ees pääsisin sillon lähteen eikä siirtyis uudestaan! Harmittaa tuo lykkääntyminen tosi paljo... mutta yritän löytää positiivisia puolia tästäkin, mutta ei se helppoa oo!

Vaihtoon! mutta miksi?

Heippa taas! Viimeksi kerroin että oon ollu jo kauan kiinnostunu vaihtovuodesta, mutta nyt herää kysymys että miksi? Ensinnäkin oon sellanen ihminen, joka haluais kokea kaiken! Vaihtovuosi itsessään on jo kokemus, mutta sen aikana tulee varmasti paljon muitaki kokemuksia. Sitte vanhana on jotakin mitä muistella. Lausahdus "matkailu avartaa" pitää niin paikkaansa. Kun näkee maailmaa enemmän, oppii ymmärtämään mitä hyvää meillä täällä Suomessa on ja oppii ymmärtämään muiden ihmisten ajatustapoja ja mielipiteitä ehkä vähän paremmin.

Vieraat kielet ei oo mulle kaikista helpoimpia, joten halusin johonkin englanninkieliseen maahan. Siinä on jo tarpeeksi haastetta että oppis engalnninkielen paremmin! Kaikissa sarjoissa ja leffoissa kuvataan aina Amerikkalaista elämäntapaa ja High School meininkiä urheilujoukkueineen. Tiedän, että se ei oo oikeesti ihan sellaista kuin leffoissa, mutta haluan silti kokea sen ja nähä miltä osin se kuva pitää paikkansa. Ennakkokäsitys amerikkalaisita on että ne ois tosi avoimia, positiivisia ja energisiä ja ne on kaikessa mukana. Vois kuvitella että viihtyisin tuollaisessa kulttuurissa hyvin ja sopeutuisin sinne nopeasti, itse kun oon aika samanlainen:D Mun mielestä on mahtavaa että voin elää vuoden amerikkalaisen nuoren elämää, tai ainakin melkein samanlaista, ja saada amerikkalaisen perheen ja ystäviä(toivottavasti!).

Niitä ketkä on lähössä itsekkin vaihtoon tai harkitsee sitä saattaa kiinnostaa miksi valitsin just AFS:n. Hain ainoastaan AFS:n kautta ja pääsin. Rotareiden kauttahan se ois ollu halvempaa, mutta siellä ois pitäny sitoutua lähtemään neljään eri maahan ja mullahan ne vaihtoehdot ois ollu USA, USA, USA ja USA, joten ei mahollista :D Rotareilla vaihdetaan perhettä keskimäärin kaksi kertaa vuoden aikana (eli on kolme eri perhettä) ja musta tuntuu että haluan asua koko vuoden samassa perheessä. Eri järjestöjä on tosi paljo esimerkiksi STS, UFY, Explorius...

Nämä muut järjestöt Rotareita lukuunottamatta toimii keskenään aika samalla tavalla maavalinnan ja perheen suhteen. Netin "kaiken tietäviltä" keskustelupalstoilta sain luotettavan kuvan AFS:stä ja tarkempi tutustuminen sen nettisivuihin vahvisti asiaa. Kuulin myös vaihdossa olleilta kavereilta hyviä kokemuksia järjestöstä. AFS on vapaaehtoisjärjestö, mikä tarkoittaa että isäntäperheille ei makseta mitään ja järjestö ei yritä tehdä voittoa eikä yllättäviä kuluja pitäisi tulla. Ohjelmahinta sisältää melkein kaiken koulumatkakuluista viisumimaksuihin ja perusvakuutuksiin. Tähän asti kaikki on sujunu tosi hyvin ja sujuvasti. On sellanen olo että meistä vaihtareista oikeasti välitetään :)

Nauttikaa toivottavasti aurinkoisista kesäpäivistä! Tämä tyttö lähtee reissuun Etelä-Suomeen ja Viron maalle :D