Friday night out with band!

Eilen oli ensimmäinen jalkapallopeli! Täällä jalkapallo tarkoittaa amerikkalaista ja soccer tarkoittaa tätä meiän Eurooppalaista jalkapalloa.
Fiilis pelissä oli aivan mahtava! Aivan niinkuin jossakin kunnon partyissa! Se oli vieraspeli about tunnin ajomatkan päässä, mutta kaikki oli silti kattomassa sitä! Meidän koulun katsomo oli ihan täynnä ihmisiä ja kotijuokkueen lehterit kimalteli tyhjyyttä...  xD
Meille bändiläisille oli kaks keltaista koulubussia(!!) sekä jalkapalloilijelle ja cheerleadereille omat bussit. Tapahtuma oli jotain aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa! Luulen, että etes Kärppien jääkiekkopelissä ei oo tunnelma yhtä korkealla, tai ei ainakaan samalla tavalla :D
Meidän koulun värit on musta ja valkoinen ja maskotti bulldog. Joten pelin alussa pelaajat juoksi kentälle sellasen jättimäisen puhalletun bulldoginpään suusta xD

Aina vähä väliä meijän bändi soitti ja piti tunnelmaa yllä ja cheerleaderit tanssi ja hyppi siellä. Varsinki kaiken näköisten rumpujen soittajat rummutti koko ajan! Minä osasin vasta yhen laulun osat 1&2 ja muut ajat vaan huusin ja hyppiin siellä yhden toisen tytön kans (en muista hänen nimeä, niinku on oikeestaan kenekään muunkaan, ku niin paljon uusia kasvoja ja outoja nimiä.... :D). Tuonki ainoan laulun osasin turmella aika hyvin omalta osaltani xD Mutta niinku Jonathan (mun alueen "johtaja") sano, että nyt tiiän sen fiiliksen ja ens kerralla saan ehkä jo rytmistäki kiinni! Se on meidän kilpailulaulu ja vissiin jo ens kuussa alkaa olemaan aina lauantaisin kilpailuja. Kilpailukausi tulee viemään melkein kaiken ajan, mutta eiköhän se oo sen arvoista!  Tämä laulu me esitettiin väliajalla siellä keskellä jalkapallokenttää. Ensin esittää vieraat ja sitte kotijoukot. Vähä sillain näyttämismielessä, mutta meillä oli etulyöntiasema ku tällä kertaa toisella koululla ei ollut bändiä vaan ainoastaan cheerleaderit!
Muuten istuttiin/seisottiin katsomossa soittamassa. Mutta mun ryhmä (eli kaikki lyömäsoittimet) ja liput oltiin siinä kentän laidalla. Liput on kuusi tyttöä, jotka tanssii lippujen kans sillon ku muut soitettaa ja marssii. Me ollaan siis marching band, mutta mun ei onneksi tarvi marssia ku oon lyömäsoittaja. Se marssiminen on tosi raskasta tällaisessa ilmastossa soittimien kans ja heidän pitäs muistaa kaikki kuviot yms.

Maalilaululle, koululaululle ja kaikille muillekkin on omat "tanssit" mitä kaikki tekee ja huutaa. Tunnen itteni täällä aina ihan vauavksi ku en tiiä miten missäki tilanteessa pitäisi toimia ja tehdä ja miten kaikkia ruokia syödään tai mikä on kohteliasta tai mikä ei yms. Esim aina kun tulee loukkaantuminen pitää mennä polvilleen kunnoittamaan sitä ja sitten kun loukkaantunut pelaaja nousee omin voimin ylös muutkin voi. Nyt kuitenki ymmärrän amerikkalaista jalkapalloa jo vähän enemmän ku Jessa selitti mulle aina mitä tapahtuu :D
Kolmannen quarterin aikana meille bändiläisille on aina vanhempien järjestämää ruokaa niinku esim eilen oli kanahampurilaisia ja kaikkea muuta erittäin terveellistä ja amerikkalaista :D 
Muutamia kuvia bändistä ja pelistä :)

Keltainen koulubussi!

Lipputytöt Ashlyn, Jessica (täällä on monta Jessicaa!) ja Jessa harjoittelee

Bändi soittovalmiudessa

Väliajalla

Huusin tuohon ihan mielissään kannustushuutoja mitä en aina edes ymmärtäny xD

Olin niin innostuneen (tai säälittävän) näköinen vaihtari mielissään elämänsä ensimmäisestä jalkapallopelistä että cheerleaderkin päätti heittää mulle karkkia! Ne siis aina sillon tällön, kuitenki useamman kerran pelin aikana heitteli karkkia, t-paitoja yms katsomoon :)

Me voitettiin!!!

Pelin jälkeen. Rachel on maskotti ja oli ollut vissiin ihan lämmin ne vermeet päällä.... :D

Kotona noin puolen yön jälkeen. Onnellisia mutta väsyneitä! Tuo käsimerkki on Bullgods ja sitä tehdään vähä väliä kaikkialla!

Maanantai-iltana bändiharkkojen jälkeen oli firetruck. Paloautot tuli ja ruiskutti vettä ja me vaan juostiin siellä! Voitte uskoa että olo oli sen jälkeen aika märkä.... xD

Olin jo lähdössä  firetruckin jälkeen kotiin, mutta ehtiin juosta vielä kuvaan tuonne reunaan!

Hengissä, ja asiat kaiken lisäksi hyvin!

Täältä Amerikan mailta moi! Yli 2 vrk matkustamisen jälkeen päästiin vihdoin Dallasiin! Isäntäperheisiin pääsy viivästy muutamalla tunnilla ku missattiin se orientaaio. Minulle Kialle ja mun isäntäperheelle pidettiin sellainen lyhyt extra orientaatio vielä sunnuntai päivällä. Oon niin kiitollinen, että Kia matkusti mun kans! En tiiä miten oisin selviytyny ilman häntä!!

Tekasin ja Suomen välillä on enemmän eroavaisuuksia kaikenlaisissa käytännöissä ku osasin edes kuvitella! Ihmiset täällä korjaavat aina mun "Amerikassa ihmiset on niin ystävällisä" tai "Amerikassa kaikki on isoa" lausahdukset sanomalla "Me ollaanki nyt Teksasissa". Teksas ilmeisesti poikkeaa vielä muusta Amerikasta esimerkiksi siinä, että täällä tulee kaikki vieraatki ihmiset tyyliin kadulla jutteleen. Kun ihmiset kuulee että oon Suomesta yleisin lausahdus on "Wow, that's awesome!". Vaikka kaikki ei etes tiedä, missä Suomi on xD

Oon kotiutunut tänne tosi hyvin. En ois voinu saaha parempaa perhettä! <3 Meillä on tosi hauskaa ja saa nauraa paljon! Ne on ottanut mut ihan omaksi tytökseen ja perheenjäseneksi, että lainailen jo Ashlynin vaateittaki :D Ihmiset oikeasti on tosi ystävällisiä ja koulussakin melkein kaikki tulee jutteleen! Englanti on vaan vaikeampaa ku osasin kuvitella! Ainahan sitä ajattelee, että kyllä natiivit ymmärtää jos sanoo etes lähelle oikein jonkun sanan. Mutta ei. Suomessa ollessa kaikki ulkomaalaiset joille puhuin ymmärsi mua paljon paremmin ku täällä ymmärretään. Lopulta kun saan asian selväksi ja he yrittävät opettaa miten se sana ois pitänyt sanoa, en etes kuule eroa näiden kahden tavan välillä.... tästä on hyvä jatkaa! Ainoo että en ymmärrä oikeen niittenkään puhetta kun täällä puhutaan Teksasia xD

Oon nyt tosi kiireinen enkä ehi kirjottaa enempää. Täällä koulu loppuu 3.35 pm ja sen jälkeen meidän on pitänyt käydä hankkiin kaikkea mahdollista mitä tarvin. Eilen oli vielä 2,5h bändireenitki illalla, huhhuh! Oon siis sellasessa marssibändissä, tai oikeestaan se on enemmän kuin orkesteri. Siinä on about 60 ihmistä ja nyt syksyllä me soitetaan, marssitaan ja lipputytöt tanssii joka perjantai-ilta Amerikkalaisen jalkapallon peleissä. Mun tentävä on "pit" eli soitan triangelia, tampuriinia, lautasia yms. Luulin että se on varmaan tosi helppoa, mutta siihen saakin oikeesti harjoitella! Mun "ohjaaja" oli vaan sillain "Joo kyllä sää soitat jo ens perjantaina, harjoittele niin paljon että osaat ne". Että nyt vaan nuotteja lukemaan (ja kyllä, mullekkin on monta sivua nuotteja ja rytmissä pitäs pysyä ja varsinki lautaset ei saa soida väärään aikaan)! Ja ennen perjantaita pitäs harjoitella teatteriinkin monologi, joka on ilmeisesti samalla vähän kuin try out sille kurssille....glunk.

Niin paljon on jo ehtinyt tapahtua, joten monta hyvää ja hauskaa juttua jää tämän tekstin ulkpuolelle. Varsinkin koulusta on tullut niin paljon asiaa, että kertoilen koulujuttuja myöhemmin, ehkä ens viikolla kun/jos on aikaa. Tämä oli enemmänkin tällainen turvallisesti perillä päivitys :)
Siihen kannattaa tottua, että teksti on enemmän ajatuksen voimalla kirjoitettua ja lukematta julkaistua ku muuten mulla ois paljon harvemmin aikaa postailla tänne. Kuvat myös tulee olemaan melkein suoraan kamerasta tänne lätkäistyjä ja joskus myös erittäin huonolaatusia jos on kännykällä yms otettuja. Mutta nyt suihkuun, huomisen kamat reppuun (painaa muuten varmaan tonnin) ja nukkumaan! Vaikka jet lagin osalta pääsinkin aika helposti, ku sitä ei oikeastaan tullut ollenkaan. Iltasin ku pääsee sänkyyn asti, uni tulee kyllä heti!

PS. Monet asiat on oikeastikkin kuin elokuvissa ;)
PPS. Tuolla just vipelsi joku ällöttävä ötökkä.... :s David yritti tappaa sitä mutta se vikkelä öttiäinen, eikä ollut muuten ihan pieni (ehkä 2 cm pitkä ja 1 cm leveä), juoksi pakoon! Niitä on kuulemma paljon täällä. Toivottavasti se ei syö mua yöllä....

Matka alkaa hyvässä seurassa!

Amsterdamin aivan mahtava hotelli! <3

Amsterdamin lentokenttä...

Pariisi

Oli tosi kiva kävellä kaikkien eri businesslukkien (tais olla ainaki neljä eri luokkaa, eli tosi iso kone!) läpi lentokoneen ihan ihan viimesiin penkkiin... Mutta lentoemännät (tässä tapauksessa lento"isännät") oli lähellä ja saatiin eriyistyis huomiota, kuten vähän väliä kuului "How are you Finland!" xD

10h 30 min lento tekis kenet tahansa hulluksi! Onneksi meillä oli kaikenlaisia tekemistä: leffoja, musiikkia yms.

Heti päästiin oikeen Amerikkalaisen perinne ruuan ääreen. Oli muuten hyvää!

AFS tyypit vietti meidän kans Houstonin lentokentällä 7 tunnin odotuksen ja ne tarjos meille esim nämä herkut!

Matkalla Linnen (AFS:n aluevapaaehtoinen ja mun yhteyshenkilö) kotiin meidän myöhästyneeseen orientaatioon piti poiketa syömään

Ymmärrän miksi jotkut Amerikkalaiset on lihavia. Ensinnäkin annokset on tosi isoja ja joka paikassa on jotain makeaa tai muuten vaan meidän terveellisyyskäsitysten vastaista kuten eineksiä. Ja kun ruoka on rasvaista ja myös hyvää, sitä myös syödään paljon!

Ulkona on himokuuma about 95-100 F (about 35-40 celsiusastetta) ja kaikissa sisätiloissa kylmä. Ainaki kaikkialla ilmastointi pelaa!

Ensimmäinen tapaaminen Ashlyn-host siskon kans Linnen talolla. Pitkät vaatteet on yleisempi näky täällä ku lyhyet. Tätä myötä helpottui mun t-paita ongelmaki xD

Aamupala, namm :3 mutta niin terveellistä että.....

 


 

Action on the way!

Täällä nyt nopeasti postailen Amsterdamista!
Enimmäinen lento meni siihen asti hyvin kun tuli kuulutus, ettei Amsterdamiin voi laskeutua vielä vaan me laskeudutaan Rotterdamiin rahtiliikennekentälle (tai jollekkin vastaavalle)! Amsterdamissa oli niin kova sumu että vain yksi kiitorata oli käytössä ja meidän piti mennä odottaan omaa vuoroaan Rotterdamiin. Kyllähän se lasketumislupa sieltä sitte tuli, mutta minun ja Kian (blogi: Dreaming McKinney) kannalta too late...
Missattiin sitte jatkolento Houstoniin :(

Vietettiin Loppujen lopuksi Amsterdamin lentokentällä 8 tuntia ja siinä ajassa ehitiin missata kolme lentoa. Kyllä seki on jo saavutus! ;) mikään missauksista ei kuitenkaan johtunu meistä itsestä. Seuraavallekkin lennolle juostiin hikihatussa halki koko kilometrien mittasen (ainakin se tuntu siltä) lentokentän ja sönkötettiin tarkastuksessa vastauksia. Yksi virkailija yritti kysyä multa että "lahjoko kukaan mua menenään USA:an opiskelemaan" ja minähän reippaana kaivoin kaikkia AFS:n lappuja esille ja tarjoilin niitä vuoronperään ku luulin hänen kysyvän "antoiko joku meille jotain ennen lähtöä"... xD Lopulta päästiin läpi, mutta meitä ei ylläri löytynykkään varauslistoilta tai oltiin liian myöhän tai jotain.
Kolmannelle lennolle oltiin waiting listalla ja kaikki muut siinä listalla olijat pääsi koneeseen paitsi ME! Oikeesti mikä tuuri.... Yks kiltti työntekijä sitte pelasti meidän päivän ja saatiin lennot huomiselle varattua. Puhelinlaskutkin voi olla aika mukavat ku soiteltiin ahkerasti tänne Suomen AFS:llä ja kotijoukoille :D

Huomenna aamulla 7.15 Amsterdamin aikaa lähetään Pariisin kautta Houstoniin ja illalla vielä Dallasiin. Jenkkien aikaa meidän pitäs olla perillä huomenna joskus 10 aikoihin illalla. Näin me sitten missattiin hienosti myös meidän aloitusorientaatio ja se kaikista eniten odotetuin eli rodeo.. :s Mutta perheisiin päästään silti ihan ajallaan!! (Ellei uudet seikkailut oota meitä Pariisissa... xD)

Nyt me nautiskellaan ilmaisesta hotellimajoituksesta hienossa lentokenttähotellissa. Kyllä nämä pehmoset sängyt lentokoneen penkit voittaa ja äsken käytiin ihanalla illallesella! <3 Ei hullumpaa!!

TÄNÄÄN LÄHTÖ

Niin kuin otsikkokin kertoo tänään on se suuri päivä kun matka alkaa!! Vähä meinaa jännittää, mutta pieni jännitys on vaan hyvästä :) Huomenna eli perjantaina illalla (meidän aikaan lauantaina aamuyöllä) oon perillä Dallasissa! Sieltä lentokentältä me tässä toisessa "aallossa" eri puolilta maapalloa Dallasin alueelle saapuneet vaihto-oppilaat mennään orientaatioleirille Dallasiin. Tämä leiri kestää sunnuntaihin ja sunnuntai-aamuna klo 11.30 hostperhe tulee hakemaan, Jeii! Hostperhe jo ilmoitteli, että mua hakemaan pääsee tulemaan Kathy ja Ashlyn. Isä ei pääse, koska hän on kirkon ylistuskuoron (tai jonkun vastaavan) johtaja ja mun hakemispäivähän on sunnuntai.

Tiistaina tein koepakkauksen ja oon onnellinen että matkalaukku ei ylittänytkään yli 23 kg rajaa! Olin ihan varma että se menee huimasti yli, mutta onneksi ei! Käsimatkatavaran 8 kg ylitty taas aika helposti... Mutta nyt "oikeassa" pakkauksessa kilomäärät olikin vähä noussu ku pakatessa yleinen lausahdus oli "ainii tämäki pitää ottaa mukaan!" Sain ne kuitenki kilomääriin sopiviksi (paitsi läppäri on extrana mutta toivottavasti pääsen läpi :p). Anyway I'm so happy.

Ready to go!

 Viimeisten tämän vuoden Suomipäivien aikana oon tehnyt kaikkea suomalaista, kuten saunonut, syönyt lihapataa, ruisleipää, rieskaa, salmiakki, Fazerin suklaata yms.
Yks päivä kävin ottamassa Menveo-Meningococci eli aivokalvontulehdus rokotuksen. Pitkällisen taistelun jälkeen sain sen! En tiiä mikä ongelma paikallisilla lääkäreillä oli kun eivät millään meinanneet kirjoittaa reseptiä ko. rokotukseen. On kuulemma niin harvinainen ja THL:n sivuilla ei lue, että USA:han matkustaessa tarvisi ottaa tämä rokoite. Asia on kuitenki niin, että Teksasin osavaltio kuin myös koulu vaatii sen ja lopulta monen vihaisen puhelun jälkeen sain rokotuksen! Aivan niin kuin piikin saaminen olisi jotenki erittäin kivaa..... xD

On ollut kauheeta sanoa heippoja kavereille, sukulaisille ja tänään vielä perheelle. Itkua ja haikeita hetkiä on ollut enemmän kuin laki sallii. Tämän vaihtohomman kans oon itkenyt niin onnesta kuin ärtymyksestä, yhteensä varmaan enemmän kuin koko tätä edeltävän elämän aikana!
Tulee kova ikävä teitä kaikkia! <3 mutta se helpottaa että Teksasissa on paljon mahtavia uusia ihmisiä joihin saan tutustua! En lupaa pitää kovin tiiviisti yhteyttä tänne Suomeen ens vuoden aikana, vaan yritän elää siellä hetkessä ja käyttää vapaa-aikana kaverisuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen siellä oleviin ihmisiin. Jos pidän liian tiiviisti Suomeen yhteyttä koti-ikävä vaan kasvaa ja sopeutuminen hidastuu. Monta kivaa hetkeä saattaa myös jäädä kokematta, jos vaan istun päiväkaudet koneella chattailemassa. En silti unohda teitä ja tämän blogin lupaan yrittää pitää virkeänä! Mielipide yhteyden pidon suhteen voi olla ihan eri kun sinne Amerikan maille pääsen, mutta näillä ajatuksilla tällä hetkellä :)

Elämäni seikkailu alkakoon......NYT!

Aika käy vähiin

3 päivää! En tiiä mihin mun aika on hävinnyt, Mun ei oo tarvinnut käydä edes koulussa, mutta silti tuntuu että aika vaan menee. Nyt oon pakkaillu ja lisäilly valokuvia siihen aivan ihanaan muistovalokuva-albumiin, minkä sain kavereilta läksiäislahjaksi! Niiden erittäin edustavien (ei aina vaan voi olla niin edustava....) kuvien avulla voin sitte siellä esitellä elämääni täällä Suomessa!
Otan useampia reseptejä mukaan niin voin esitellä suomalaista ruokakulttuuria. Hostperhe oli innoissaan että voin opettaa niitä tekemmän suomalaista ruokaa! Tässä on vaan yksi ongelma. Nimittäin melkein kaikki perinteiset suomalaiset ruuat on mahdollista valmistaa vaan ja ainoastaan Suomessa (tai sitte ne on muuten vaan niin vaikeita ja monimutkaisia tehdä). Miettikääpä vaikka hernekeitto, poronkäristys, karjalanpiirakat tai kaalilaatikko... Mutta onneksi meillä on makaronilaatikko, lihapullat muusilla ja korvapuustit! Otin myös kopiota mulle tärkeistä lauluista. Perhe on tosi musikaalinen, joten lauluista voi olla hyötyä :)

Oon käynyt tyyliin joka päivä kaupassa hakemassa jotain "tärkeää". Aina kun ajattelen että nyt on kaikki! kymmenen uutta asiaa tulee heti mieleen.... Ostin mm, Suomen lipun (todella hyvään hintaan!), jonka voin sitte ripustaa seinälle vähän niinkuin tauluksi. Pitihän sitä sitte heti posetella lipun kanssa :D

Oon Skypettänyt perheen kanssa jo kolmesti! Matkakuume on noussut nousemistaan! Mun sukunimessä on R ja se tekee sukunimen lausumisen vaikeaksi heille. Oon meinannut pudota tuolilta naurusta ku oon kuunnellut heidän lausumisharjoituksia, haha xD Muutenki huumorintajuinen perhe odottaa siellä. Niin monet kielieroista johtuvat väärinkäsitykset on päättynyt kunnon naurukohtauksiin! Teksasin aksentti tuottaa mulle vähän vaikeuksia ymmärtää hostäitiä ja hostisää. Ashlynilla ei oo niin vahva aksentti ja kommunikointi sen kanssa on helpompaa! Joten ainaki yksi "tulkki" löytyy perheestä :DD
Mun hostvanhempien omat kaksi tytärtä Angela ja Kari, jotka ovat jo aikuisia (noin kolmekymppisiä), asuvat mun käsityksen mukaan samalla tiellä. Ashlyn, joka on mun hostvanhempien lapsenlapsi asuu siis isonvanhempiensa kanssa ja loput lapsenlapset, joita on vielä neljä lisää, asuvat omien vanhempiensa luona sillä samaisella tiellä. Siellä on oma pikku kommuuni odottamassa mun tuloa. Kuulostaa siltä, että ihmisiä on varmasti paljon ympärillä eli aivan mahtavalta! Olikohan tarpeeksi monimutkaisesti selitetty, ettei kukaan varmasti ymmärtänyt xD  

Yks järkytys tuli mulle eilen. KOULUSSA PITÄÄ OLLA OLKAPÄÄT PEITETTYNÄ!!! mitä ****....... Mulla ei oikeasti oo t-paitoja!! Kesällä käytän toppeja (että tulee paremmat rusketusraidat xd) ja talvella 3/4 hihaisia ja pitkähihaisia paitoja. Siellä on vielä sellaset mukavat 35 celsiusastetta ku saavun sinne niin pitkähihaiset ei oikeen sovellu. En viittis lähteä shoppailemaankaan t-paitoja täältä Suomesta kun muutenki vaikeuksia mahduttaa elämä 23 kg:aan.... Ehkä pääsen tuolla mun huikealla t-paita varastolla (2 ehkä 4 t-paitaa, jos kelpuutan huonojakin mukaan) alkuun ja ostan sieltä sitte lisää. Joo tiedän, ei tämä nyt niin iso asia ole, mutta kuten sanotaan vaihtarina kaikki tunteet vähintään kaksinkertaistuu. Niin ilo kuin surukin. Tämän oon huomannut jo täällä Suomessa. Ens vuosi tulee olemaan varmaan aikamoista tunteiden vuoristorataa...! :D

Niin paljon ois asiaa, mutta ylipitkät postaukset (joihin multa löytyy taipumusta xD) ei oo kenellekkään hyväksi. Ehkä voisin jatkossa postata useammin ja lyhyemmin, niin kaikilla pysyis mielenkiinto yllä. Vai mitä mieltä ootte? :)

  

Every day I'm closer to my dream

Enään 7 päivää!! Siihen, että kone lähtee Oulun lentokentältä kohti Helsinkiä! Lähen siis jo torstai-iltana täältä kotoa. Perjantai-aamuna 23.8 (klo 5 aamulla!!) tavataan Helsinki-Vantaan lentokentällä ja matka kohti Dallasia alkaa! Laskin että matka Helsingin lentokentän nousukiidosta koneen laskeutumiseen Dallasiin kestää yli 21 tuntia! Parilla välilaskulla kuitenkin ja onneksi ei tarvi yksin lentää niin aikakin kuluu ehkä nopeammin jutellessa (nukkuessa). Siihen 21h päälle vielä se parin tunnin etuajassa oleminen Helsingin lentokentällä plus matkat kummassakin päässä. Huhhuh, sanon minä!
Perille kun saavutaan perjantai-iltana mennään ensin orientaatioleirille. Kumma ku perjantai-aamuna lähdetään ja samana iltana ollaan perillä, vaikka matka kestää kaikkinensa (villi arvaus) about 25 tuntia eli kokonaisen vuorokauden....! Se on se 8h aikaero :D Sitten luultavastikkin lauantaina isäntäperheet hakee meidät kotikaupunkeihimme! Ja heti maanantaina alkaa koulu. Juuhuu, voi olla että oon aika haamu koko ensimmäisen viikon xD

Nyt mulla on alkanut iskemään paniikki! Tajuan että oikeesti siihen ei oo enää kauan kun lähden täältä ja jätän kaiken taakse, kuitenkin vain vuodeksi. Paljon on tehtävää ja kavereita pitäis nähä. Myös sen mulle kaikista rakkaimman eli perheen kanssa pitäis ehtiä viettää laatuaikaa. Oonki buukannut tämän viikon ihan täyteen kaikkea ja ens viikolla ajattelin pakkailla ja stressata vaan kaikesta turhasta xD
Jotakin minäkin kuitenki oon saanut tehtyä, nimittäin oon ostanut tuliaiset! Aplodeja kiitos! Valitettavasti en voi kertoa, enkä varsinkaan laittaa kuvia niistä, koska perhe tietää tämän blogin olemassa olosta. Voi olla, että tämäkin teksti luetaan Google kääntäjän avustuksella siellä Atlantin toisella puolella. Joten jätän tuliasten paljastamisen suosiolla odottamaan siihen asti, että oon ne jo antanut! 

Oon ollut aika paljon yhteydessä perheeseen ja tosi hyvillä fiiliksillä oon matkaan lähdössä! Yksinkertasesti ne vaikuttaa ihan mahtavilta!! <3 Eilen puhuttiin Ashlynin eli mun siskon kans Skypessä yli 2 tuntia, haha! :D

ISÄNTÄPERHETIEDOT!!

Lopulta sain ne, nimittäin sijoitustiedot!! Näitä oon odottanut ku kuuta nousevaa! Voisin itkeä ilosta ja helpotuksesta! (tai oikeastaan itkin jo xD) Nyt elämä hymyilee taas ja tämä tyttö lähtee jenkkeihin 23.8 eli kahden viikon päästä, huhhuh! Nyt alkaa muuttoilmoitusten tekeminen, tuliaisten ostaminen sun muitten viime hetken juttujen valmistaminen! Jess! Huippua!! Ääää, en osaa kuvailla
tätä fiilistä!

No joo tulipa siinä jo huutomerkkejä kerrakseen. Nyt asiaan. Mun tuleva koti on siis Teksasissa Dallasista noin 60 mailia (eli noin 90km) pohjoiseen. 2 000 asukkaan pikkukaupunki. Perheessä vakituisesti asuu äiti Kathy ja isä David sekä heidän lapsenlapsi Ashlyn. Eli vanhemmat on hieman iäkkäämpiä. Perhe on voimakkaasti uskonnollinen, mutta se ei mua haittaa kun itsekkin oon seurakunnassa paljon mukana. Ashlyn on mua vuoden nuorempi, joten me ollaan eri luokilla mutta samassa koulussa kuitenkin. Jos ymmärsin oikein niin pääsen valmistuvalle luokalle, wuhuu! Koulumatka on 5 mailia (8km), joka me kuljetaan joko autolla tai bussilla. Koulussa on yhteensä 1 000 oppilasta aina ihan nuorimmista meihin(!) vanhimpiin. Onneksi yks mun pelkäämistä kauhukuvista ei käynyt toteen nimittäin se, että myöhästyisin koulujen alusta! Koulut alkaaki heti 26.8 kun saavun sinne, joten paljon ei jää
aikaa sopeutua perhe-elämään ennen kuin koulun penkki kutsuu :D

Perhe vaikuttaa tosi mukavalta ja mulle sopivalta, vaikka vielä ei kovin paljoa olla ehditty jutella :D Paikkakin vaikuttaa kivalta! Halusin just johonkin vähä pienempään kaupunkiin että näkee sellaisen oikean amerikkalaisen elämän. Katsoin just säätiedotuksia tulevasta kotikaupungista niin päivälämpötila tälle päivälle oli 40 ja yölämpötila 27 celsiusastetta. Voi olla aluksi totuttelemista lämpötiloihin XD Ashlyn kertoi, että he olivat viikko sitten eksynyt ensimmäisen kerran AFS:n nettisuville ja nyt ollaan tässä! Heillä oli 2 päivää aikaa täyttää lomakkeet, jos he haluaisivat, että olisin siellä 23.8. Täytyy sanoa että aika hyvin tehty! :D

Myöhemmin asiasta lisää! Kiitos vielä kaikille, jotka olitte hengessä mukana kaikin eri tavoin tässä mun isäntäperhe odotuksessa! <3
PS. Ei ne läksiäiset ollut sittenkään niin kovin paljoa liian aikaiset ;D

Läksiäissynttärit!

Moikka! Nyt on läksiäiset pidetty kahdessa osassa. Toiset sukulaisille, kummeille yms ja toiset kavereille. Onhan tää vähän aikasta pitää läksiäisiä ku lähtöpäiväkään ei oo vielä tiedossa ja lähimpäänki mahdolliseen lähtöpäivään on vielä monta viikkoa... Päivät juhlista kuitenki päätettiin jo etukäteen ku vielä luultiin että lähtisin 8.8. Näin tämä meni helposti ja sitte ku on lähtöstressiä sun muita pakkauskiireitä niin ei tarvi enää läksiäisiä järjestää. Vaikka tottakai lähimpien kavereiden kans sitte vielä pidetään "itkejäiset", mutta "viralliset" läksiäiset pidetty!
Täytin aika vasta 17 vuotta niin samalla juhlistettiin mun synttäreitä. Pirskeet oli mahtavat ja hauskat! Juteltiin, kuvailtiin, herkuteltiin, tanssittiin, hulluteltiin ja pidettiin muuten vaan hauskaa. Eikä vielä ollut haikeutta ilmassa, kun kuitenki suurimman kans nähtiis seuraavana päivänä Sulatossa. Se on sellainnen nuorten tapahtuma täällä, missä esiinty esim Brädi ja Kuningasidea(!!). Ja muutenki tullaan näkemään aika usein :D
Lahjaksi sain rahaa (tulee todellakin tarpeeseen!), valokuva-albumin hulluine kuvineen (ihan paras!), muistikirjoja, joissa oli "saatesanat" mulle ens vuodeksi ja paljon karkkia.Sitte sain selviytymispakkauksen USA:han, missä oli Fazerin suklaata, salmiakkia jne, seikkailijan etiketti -kirjan ja kaikkea muuta hyödyllistä ja tunteita esiin tuovaa, minkä voi ottaa mukaan tai käyttää takasin tultuani. Mikä kaikesta tärkeintä niin nämä muistuttaa mua mun kavereista siellä valtameren takana! Oon tosi onnekas ku mulla on tuollasia ihania kavereita! <3
Sukulaisilta sain kans rahaa ja vähä isompia hankintoja mitä olin toivonutkin, kuten ulkonen kovalevy valokuville ja lentolaukku. Iso kiitos paikalle tulemisesta myös kaikille teille! <3
Nyt kuvia :)

Yhteiskuva kuvan ottamishetkellä paikalla olijoista <3

nam!

Possujuna xD

Osa lahjoista

Mun ihanan turkoosi lentolaukku! <3 (tää vääristää tuota väriä...)

Puspus ja heipsan!