Hellou! Aattelin kirjoittaa vähän eroavaisuuksista ja niiden kohtaamisesta. Monet näistä on varmasti enemmänkin perhekohtaisia, mutta näin mun elämässä täällä :D Eroavaisuuksia on enemmän kuin osasin edes odottaa. Joten tässä vain muutamia ajatuksia. Ja varoitan että nyt tulee tekstiä, ja paljon.
Ensinnäkin tämä on Teksas ja niinku oon jo aikasemmissa teksteissä todennu, että kaikki on isompaa täällä. Autot, talot, ruoka-annokset, tiet, ihmiset.... Muistan joskus pari vuotta sitten nauraneeni kuullessani että jossain päin maailmaa on oma kaista autoille, joissa on useampi ihminen kyydissä. Täältä jos lähetään tuonne isoille teille Dallasin suuntaan siellä on semmonen. Sillä kannustetaan ihmisiä sopimaan kimppakyytejä yms ja kuulemma ruuhka-aikaan se yksi kaista on ihan tyhjä.... xD
Ensimmäinen asia mitä me Kian kans nähtiin kun astuttiin koneesta ulos Houstonissa oli erittäin ylipainoinen nainen. Tilanne oli niin koominen.... :D Muutenkin paino tai koko ei oo niin iso juttu. Meidän mittapuulla tanakoita ihmisiä on tosi paljon, mutta kyllä niitä tosi laihojakin löytyy! Vois ehkä sanoa että täällä on enemmän vaihtelua ihmisten ruumiinrakenteessa.
Vaatetus on erilainen. Melkein kaikki käyttää leveälahkeisia housuja, mutta kyllä meitä pillifarkku ihmisiäkin onneksi muutama on! Koulupaidat ja muut klubi tai urheilupaidat on jokapäiväistä vaatetusta. Joskus musta tuntuu että oon ylipukeutunut vaikka käytän ihan normaalivaatteita.
Ihmiset on tosi isänmaallisia. Joka päivä koulussa vannotaan käsi sydämellä vala ensin Amerikan ja sitten Teksasin lipulle. Kouluaineiden opetus ja yleensäkin tietämys rajoittuu aika pitkälti USA:n rajojen sisäpuolelle. Oon Biblia-Belt alueella (USA:n eteläosien alue, jossa uskonto näyttelee suurta asemaa), joten ihmiset ei häpeile uskontoaan ja jalkapallopelissäkin rukoillaan yhteisesti. Silti se mihin kirkkoon kukanenkin kuuluu on vähä tabu , josta ei puhuta.
Kaikkiin tällaisiin fyysisiin eroavaisuuksiin, niinkuin ylläolevat tai esimerkiksi päivämäärän kirjoitus ja mitat tai että uusi pyyhe otetaan joka suihkun jälkeen, on ollut helpompi sopeutua. Vaikeuksia on tuottanut erilaiset käsitykset asioista. Täällä kaikki on niin kohteliaita ja jotkut mun mielestä normaalit asiat luokitellaan täällä epäkohteliaiksi. Siihen vielä kun lisätään kielitaidon puute eli se että mun lauseet on töksähteleviä ja että jankkaan asioita kun en millään ymmärrä mitä mulle yritetään sanoa. Lopputuloksena on se että oon monesti epäkohtelias edes itse sitä huomaamatta... :( Esimerkiksi jos yritän järjestää omia asioitani kuten kaupassa käymistä se on monesti äidin varpaille astumista, äiti kun koordinoi koko perheen menot. Tai jos kysyn syitä miksi joku on niinkuin on, se on heti väittelyä ja huonolla tavalla asioiden kyseenalaistamista. Niinkuin koulussa meidän piti valita 10 ihmistä listasta ja kysyin sitte, että ollaanko me varmoja että me halutaan ottaa just tuo collegetyttö? Oisko kuitenki järkevämpää ottaa professori? Siihen tuli heti närkästynyt vastaus "Etkö sää tykkää meidän valinnoista?". Että niin..... :D
Aika hyvin oon alkanut sopeutuun tänne paikalliseen elämänrytmiin, mutta todella paljon on vielä opittavaa. Ehkä (toivottavasti) se tulee automaattisesti tässä seuraavan 10 kuukauden aikana. Ja oon hoksannut sen, että sitä Teksas aksenttia en luultavasti tuu saamaan :( Siinä on jo tarpeeksi työtä että saisin karsittua tätä mun kuulemma erittäin vahvaa Suomi-aksenttia pois !!
Hatunnosto ihmisille jotka menee vaihtoon ihan erilaiseen kulttuuriin kuten Latinalaiseen-Amerikkaan tai Aasiaan! Nuihin maihin verrattuna Suomi ja Amerikka on tosi lähellä toisiaan :D

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti