Ajatuksia

Hei! Tasan kolme kuukautta täällä perheessä tulee tänään täyteen! Sen kunniaksi ajattelin jakaa ajatuksia mitä on tullut mieleen täällä :) Oon ollu täällä jo sen verran kauan että tuntuu että oon sopeutunut hyvin. Koti-ikävääkään ei oo vähään aikaan ollut ollenkaan (nyt kun kirjotin tämän tänne niin se tietenki iskee. Toivottavasti ei!). Nyt jo voin sanoa että sitte kun tuun takasi Suomeen ajatusmaailma on muuttunu joissaki asioissa.

Multa kysyttiin hyvä kysymyksen vähä aikaa sitten ja luulen että muutkin on ehkä ajatellu tätä, joten tässä se tulee. "Onko tällainen kiire osa kulttuuria täällä vai oonko hankkinut menot mulle-heti-kaikki aikataululla?" Ja vastaus että se on osa kulttuuria. Tämä on pieni paikkakunta joten kaikki on kaikessa mukana. Täällä ei tarvi olla huippu pelatakseen korista yms, vaan samat ihmiset tekee kaikkea. Pienessä koulussa oppilaat on muutenkin tosi paljon mukana koulun toiminnassa ja järjestelemässä tapahtumia jne. Esimerkiksi mun hostsisko oli bändissä ja pelaa nyt koripalloa ihan niinku minäkin. Mutta sen lisäksi se on Art- ja Spanishclubissa, JV cheerleadereiden manageri ja bändissä oli lipuissa joilla oli vielä omia harjotuksia.

Nyt on menossa kaikki UIL kilpailut eli samalla tyylillä kun Marching bändin kilapilut että ensin pienempi kilpailu ja sieltä jatkoon pääsijät aluekilpailuun ja sitte Statekilapiluun. Tällä kertaa "lajeina" on one-act-play teatterissa, section ja yksinsoittamiset bändissä, kirjottaminen, matikka, science... Mutta minä tein päätöksen enkä lähtenyt mihinkään nuista mukaan koska ne on vapaaehtoisia. Musta tuntuu että en repeä niin moneen paikkaan yhtä aikaa kuin paikalliset xD. Bändissä mulla on jo tarpeeksi ku harjotellaan Christmas paraatiin ja soitan BASS DRUMia(!!) ja sitä varten mun pitää ensinnäkin oppia soittamaan sitä ja sitte vielä marssimaan. Mutta oon niin innoissaan että saan soittaa sitä!

Oon huomannut että Facebook on jo vähän menneen talven lumia täälläpäin. Twitter, Instagram ja kommunikointiin Snapchat on in. Whatsappia ei suurin osa edes tiedä olevan olemassa, täällä kun melkein kaikilla on liittymä jossa tekstaaminen on rajoittamaton. Oon saanut itseni perehdytettyä nuista ainoastaan snapchattiin ja kyllä mää vielä tämän vuoden aikana nuo loputkin aion tsekata! :D Mun kamera on järkkäri ja se aiheuttaa hämmennystä. Ihmiset ei oo kovin perehtyneitä valokuvaamiseen. Jos pyydän jotain ottamaan kuvan meistä joko järkkärillä tai iphonella ne on yleensä jotenkin pahatsi epäonnistunut. Järkkäriä ei melkein kukaan osaa käyttää ja puhelimessakin sormi onnistuu aina olemaan salaman edessä tai jotain vastaavaa... xD Olin järkyttyny ku aioin antaa kuvia yhelle mun kaverille USB-tikulla ja se ei tiennyt miten sitä käytetään...! Mutta tähän mennessä se on ollut onneksi ainutlaatuinen tapaus nuorten kohdalla :D
  
Täällä on alkanut Thanksgiving break, joka kestää kokonaisen viikon! <3 Sunnuntaina oli kauhea pelko lumimyrskystä. Joka paikassa toitottettiin että kuinka pitää välttää liikkumista ja varastoida ruokaa ja kirkkokin lopetettiin vähän aikasemmin että ihmiset ehtii kotiin ennen ennustettua myrskyä. Lumi ei onneksi tänne asti tullut, mutta alijäähtynyttä vettä tuli kuitenki joten tiet oli liukkaita ja kolareita oli sattunut. Ihmiset kuitenki meni tänään töihin ja ne epäonnekkaat joilla ei kiitospäivänloma kestä kokanista viikkoa, joutuivat menemään kouluun.

Torstaina mentiin Marian, Darcin ja Ashlynin kans katsomaan uusin Hunger games elokuva Catching fire sen ensi-iltaan!

Tässä taidonnäyte Amerikkalaisen ottamasta kuvasta. Yritin rajat sormen tuolta yläkulmasta pois xD

Lauantaina tuli Kathyn suku meille viettään kiitospäivää. Paljon hyvää ruokaa ja hauskaa seuraa sekä seurapelejä! Niinku Amerikkalaisetkin sanoo, Thanksgiving on vaan niinku aikainen joulu ilman joululahjoja.
Sunnuntaina menin Emilylle yötä. Heidän perhe ei ollut niin pelokas mahdollisesta myrkystä, joten mentiin niiden tuttavaperheen kotiin katsomaan jalkapalloa. Siellä vierähtikin jutellessa ja syödessä melkein koko ilta. Talo oli sisutukseltaan kuin joku museo tai linna! Seinillä oli täytettyjä eläimiä ja kalusteiden tyyli niinku 1800-luvulta. Hämärä baarihuone tulisijoinenn ja pelottavine patsaineenki löyty. Kaikki oli kuitenki ihan uutta ja he olivat asuneet siellä vasta puoli vuotta. Sen jälkeen katottiin vielä leffa netflixistä. Tässä on kans yks erittäin Amerikkalainen juttu. Aina ja kaikkialla katsotaan leffoja ja jokaisella on Netflix. Just Emilyn kans mietittiin kenellä ei oo Netflixiä niin löydetttiin vaan pari ihmistä....
Tänään meillä oli korispeli ja voitettiin!

Yks päivä oltiin tulossa Middle Schoolilta PALs tunnilta takasi koululle ja poliisi pysäytti meidät puuttuneesta etukilvestä. Jopa tiensivuun joutuminen (joka on täällä ilemieseti paljo isompi ja harvinaisempi juttu kuin Suomessa) ei oo niin paha kun on vaihtareita kyydissä joille kaikki on uutta ja jännittävää xD

Tunnelmia autosta poliisien seuraavaa liikkua odotellessa. Lea (saksalainen vaihtari), minä, Ashton ja Kole

Kole selvis varotuksella. Ja koska myöhästyttiin seuraavalta tunnilta meidän piti sisäänkirjatuta toimistossa ennen tunnille menoa ja toimistoladykin nauro minulle ja Lealle

Syksy on tullut tännekkin! Puut on kaikissa hienoissa eri väreissä aina punaisesta siniseen (kyllä siniseen) asti!

Koululla oli Canned Food Drive. Jos oltais tuotu 1200 tölkkiäö oltais saatu ajaa rehtorin pää kaljuksi tauon aikana, mutta niinku kuvasta näkyy tavoitteeseen ois ollu vielä aika reilusti matkaa. Minäkin vein tölkit sinne ja loppujen lopuksi päästiin johonkin 400 tölkkiin. Tärkeempäähän se on kuitenki saada kodittomille ruokaa kuin saada leikata rehtori kaljuksi xD

Art & Craft showssa joskus aikoja sitten tavattiin joulupukki. Ei kuitenkaan se ainoa ja aito oikea, koska testasin ja ei osannut puhua Suomea niinku korvatunturin pukin pitäis osata!

2 jaksoa koulua takana ja 4 edessä. Kylläpä se aika menee nopeesti! Englanti ja varsinki US History on yhtä tuskaa ja sen näkeekin että arvosanat on vähä laskenu niissä, ei paljoa mutta silti laskenu....!