TÄNÄÄN LÄHTÖ

Niin kuin otsikkokin kertoo tänään on se suuri päivä kun matka alkaa!! Vähä meinaa jännittää, mutta pieni jännitys on vaan hyvästä :) Huomenna eli perjantaina illalla (meidän aikaan lauantaina aamuyöllä) oon perillä Dallasissa! Sieltä lentokentältä me tässä toisessa "aallossa" eri puolilta maapalloa Dallasin alueelle saapuneet vaihto-oppilaat mennään orientaatioleirille Dallasiin. Tämä leiri kestää sunnuntaihin ja sunnuntai-aamuna klo 11.30 hostperhe tulee hakemaan, Jeii! Hostperhe jo ilmoitteli, että mua hakemaan pääsee tulemaan Kathy ja Ashlyn. Isä ei pääse, koska hän on kirkon ylistuskuoron (tai jonkun vastaavan) johtaja ja mun hakemispäivähän on sunnuntai.

Tiistaina tein koepakkauksen ja oon onnellinen että matkalaukku ei ylittänytkään yli 23 kg rajaa! Olin ihan varma että se menee huimasti yli, mutta onneksi ei! Käsimatkatavaran 8 kg ylitty taas aika helposti... Mutta nyt "oikeassa" pakkauksessa kilomäärät olikin vähä noussu ku pakatessa yleinen lausahdus oli "ainii tämäki pitää ottaa mukaan!" Sain ne kuitenki kilomääriin sopiviksi (paitsi läppäri on extrana mutta toivottavasti pääsen läpi :p). Anyway I'm so happy.

Ready to go!

 Viimeisten tämän vuoden Suomipäivien aikana oon tehnyt kaikkea suomalaista, kuten saunonut, syönyt lihapataa, ruisleipää, rieskaa, salmiakki, Fazerin suklaata yms.
Yks päivä kävin ottamassa Menveo-Meningococci eli aivokalvontulehdus rokotuksen. Pitkällisen taistelun jälkeen sain sen! En tiiä mikä ongelma paikallisilla lääkäreillä oli kun eivät millään meinanneet kirjoittaa reseptiä ko. rokotukseen. On kuulemma niin harvinainen ja THL:n sivuilla ei lue, että USA:han matkustaessa tarvisi ottaa tämä rokoite. Asia on kuitenki niin, että Teksasin osavaltio kuin myös koulu vaatii sen ja lopulta monen vihaisen puhelun jälkeen sain rokotuksen! Aivan niin kuin piikin saaminen olisi jotenki erittäin kivaa..... xD

On ollut kauheeta sanoa heippoja kavereille, sukulaisille ja tänään vielä perheelle. Itkua ja haikeita hetkiä on ollut enemmän kuin laki sallii. Tämän vaihtohomman kans oon itkenyt niin onnesta kuin ärtymyksestä, yhteensä varmaan enemmän kuin koko tätä edeltävän elämän aikana!
Tulee kova ikävä teitä kaikkia! <3 mutta se helpottaa että Teksasissa on paljon mahtavia uusia ihmisiä joihin saan tutustua! En lupaa pitää kovin tiiviisti yhteyttä tänne Suomeen ens vuoden aikana, vaan yritän elää siellä hetkessä ja käyttää vapaa-aikana kaverisuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen siellä oleviin ihmisiin. Jos pidän liian tiiviisti Suomeen yhteyttä koti-ikävä vaan kasvaa ja sopeutuminen hidastuu. Monta kivaa hetkeä saattaa myös jäädä kokematta, jos vaan istun päiväkaudet koneella chattailemassa. En silti unohda teitä ja tämän blogin lupaan yrittää pitää virkeänä! Mielipide yhteyden pidon suhteen voi olla ihan eri kun sinne Amerikan maille pääsen, mutta näillä ajatuksilla tällä hetkellä :)

Elämäni seikkailu alkakoon......NYT!